PISTEITÄ

Vielä vähän aikaa opintoja suoritetaan opintoviikkoina ja opintopisteinä. Jatkossa on vain opintopisteitä. Kun tarpeellinen määrä opintopisteitä on kerätty, tutkinto on valmis.

Jos ihmiset asuvat niin, että kaikki on lyhyen liukuhihnamatkan päässä, olisi helppo suorittaa päivittäiset toimintonsa voimien ja jaksamisen mukaan.
Jos säädettäisiin jokaiselle erikseen PISTEET eri asioista, niin että niistä muodostuu riittävä työkokonaisuus kaikkien hyväksi. Voitaisiin antaa halukkaille PISTEET osakokonaisuuksiksi vaikka opintoja, lastenhoitoa, omaisen hoitoa, sairastelua, lomailua, lepoa ja mitä kukin tarvitsee.
Kun kaikille olisi kaksin määritelty PISTEET huomioiden että kaikki tulee suoritetuksi, niitä voi seurata monin tavoin.
Ensiksi PISTEET määriä muodostetaan toteutuneista tilastoista ja tilastoista, joihin on määritelty tarvittavat työt.

Joku nämä PISTEET kartoittaa, ehkä keskuskomitea, joka valitaan vuodeksi kerrallaan.

Kerron erikseen, kuinka kukin henkilökohtaisesti toimii. Kuinka määrittelee tekemisensä. Kuinka aloittaa päivänsä. Entä jos pisteitä on odottamassa ja aika menee ja ei saa tehdyksi.

Koko tässä hommassa on TIETOKONE tärkeänä osapuolena. Sekä tähän sopiva, aiemmin kuvaamani ASUINYMPÄRISTÖ.

Työn tekemisestä

Tuntuu sille, että suurin osa elämästä on mennyt työntekoon. Kivaahan on saada tehdä työtä. Aluksi oli jännittävää ja odotti palkkapäiviä eli kiitoksia työstä. Myöhemmin oppi nauttimaan siitä, että osaa työnsä ja työ sujuu. Työhön sisältyy yleensä aika ajoin uutuuksia, joita täytyy opetella. Sitten on vähän aikaa avuton, mutta kun uutuudet hallitsee, taas tulee kiva olla.

Joskus ei millään olisi jaksanut mennä töihin. Silloin olen kehitellyt kaikenlaisia itseni motivointitapoja, kuten aamuvitamiinipillerit. Nyt olen lisännyt työaamuihin vielä 2 omega 3 kapselia. Kun itseään motivoi, aamut ja töihin lähtemiset alkavat sujua rutiinilla.

Usein katson työmatkalla muita töihin menijöitä ja ajattelen, että hekin ovat työmatkalla, jaksan siis minäkin.

Leipänsä on ansaittava. Jos työtä ei löydy - toivottavasti tämä tilanne itse kullakin on vain tilapäinen - saa kaikkea rahallista tukea, joka on tosi vähäistä.

Miten ihana ois, jos voisimme jakaa kaiken yhteiskunnassa jokaiselle sen mukaan, mitä kunakin päivänä ja hetkenä erikseen haluaisi. Löytyyhän ympäristöstä joka päivä varmasti niitä, jotka tekisivät tarvittavan työn. Vaikka päiväkohtaisesti etsittäisiin.

Tähän yhteisööni olen huolella ja tarkkaan miettinyt työn tekemisen jakamisen niin, että me kukin voimme elää omaa iloamme, suruamme ym. vapaana työstä silloin kun siltä tuntuu. Ilman etukäteissopimuksia.

Asuinyhteisöutopia

Tällaisen unelmayhteisön rakensin, siinä asuin ja toimin uusin toimintasäännöin.

Kerron ensin tästä asuinyhteisöstä.
Tässä on 6 tähteä ja keskus. Kukin tähti on oman värisensä asuinrakennus. Käytävän toinen seinä on värillistä lasia. Lasi-ikkunan vierellä kulkee liukuhihna, jonka ikkunanpuoleisella seinällä on kaiteet kiinnipitoa varten. Liukuhihna käynnistetään ja pysäytetään kaukosäätimellä. Keskellä käytävää voi halutessaan kävellä tai juosta tai kulkea eteenpäin haluamallaan tavalla - vaikkapa pienellä sisäautolla.

Asunnot ovat kahdessa tai kolmessa kerroksessa. Alimmaisen kerroksen asunnosta pääsee pieneen omaan pihaan, ylemmillä kerroksilla on oma parvekepatio. Asunnot ovat eri kokoisia, sellaisia kuin kukin on halunnut. Ne on sisustettu yksilöllisesti. Niistä myöhemmin lisää.

Keskustan pyörylä on "kauppakeskus". Niihin johtavat siivet ovat yhteiskerroksia kullakin tähdellä. Pyörylän reunaseinämää pitkin kultakin tähdeltä pääsee toisen tähden yhteiskerrokseen.

Tietenkin tähän kuuluu myös laajat yhteiset ulkoalueet, jotka kuvaan myös myöhemmin. Kuten arkielämän ja lomat tällä tähdistöllä.

Tähtien sakarat ovat hyvin pitkiä, noin 30 asuntoa yhdellä sakaralla rivissä. En vain saanut piirrettyä tämän paremmin.

Meidän rakkaat kotimme

Niin ihmeellisiä ovat asumismuotomme! Ois kiva jos ois enemmän yhteisöllisyyttä. Yhdessähän me kaikki täällä maailmassa olemme. Toinen toistamme auttaen ja tukien. Aika vaikea on jokapäiväisen asumisen ja ruoan hankkiminen. Moni haluaisi saada rakkaan elämänkumppanin ja lapsia. Mutta rahat eivät riitä.

Ihmeellisintä on tää asumisen epätasaisuus. Joillakin ei ole asuntoja. Jotkut asuvat ahtaasti. Jotkut asuvat yksin. Toiset asuvat köyhästi, ja jotkut ovat ökyrikkaita, niin että on uima-altaat ja tilaa liikaakin ja ehkä jopa yksinäistä.

Ois mukaavaa, jos kaikki saisivat asua niinkuin HALUAVAT. Että voisi vapaasti valita. Miksi pitää aina ANSAITA? Tämä maailmakin tarkoitettiin niin, että saadaan, mitä yläkerrasta tarpeelliseksi todetaan. Jos me rakastaisimme TODELLA toisiamme, niin toivoisimme heille, että voisivat asua niin kuin haaveilevat.

Sellainen asumismuoto on mahdollinen. Kerron kohta lisää ....

Pilvilinna

Pikkuhiljaa aloitan kertoa unelmistani toisenlaiseksi maailmaksi. Se käsittää uudenlaisen asuin- ja toimintaympäristön.
Tulen kertomaan johdantotietoja ensin. Sekä välillä mietteitäni vanhenemisesta.
Ajatuksenani on helpottaa minua tuoreempien ihmisten arkipäivää ja selviytymistä täällä elämässä. Kaikki voi olla täyttä onneakin. Onnea on enemmän kuin huolia, se täytyy aina muistaa.
Ois kiva, jos unelmistaan ja "pilvilinnoistaan" kertoisivat kaikki. Miten ihmeellinen maailma niistä rakentuisi. Vaikkei toteutuisi. Unelmoida saa, se ei maksa mitään ja on mukavaa.

Kerron ensin asuinympäristön. Yritän näissä lyhyissä kuvauksissa myös viivähtää hetken tunnelmissa, olen niin tehnyt itse haaveillessani muunlaisesta maailmasta. Tämä haaveilu on auttanut minua elämään arkipäivää ja tekemään työni. (Olen vieläkin työelämässä).

Hyvää alkavaa työviikkoa kaikille! Onnea ja iloa kukkuramitoin! Kaikkea hyvää!

Viulunsoittaja koulussa

Koulumme juhlasalissa esiintyi kerran maan kuulu viulisti Heimo Haitto. Että itkin, kyyneleet virtasivat poskillani. Viulun ääni oli niin kaunis!
Olisin halunnut itsekin soittaa viulua, mutta se ei ollut mahdollista. Tein sen mahdolliseksi unelmissani. Unelmistani tein konkreettisia kirjoittamalla ne paperille. Paperi oli leipien käärepaperia, jotka olin leikannut sopivaan kokoon ja ommellut rullalangalla kiinni toisiinsa. Kirjoitelmassani soitin kaiket päivät viulua. Purin tähän tekstiin kaikki teini-ikäisen suuret tunnekuohut. Kun koulutoveri jäi auton alle, viulunsoittajani ystävä kuoli ja viulu itki...
Aikuisena en kuitenkaan ryhtynyt soittamaan viulua.

Unelmista pitää tehdä totta jollain tavoin. Jos ei voi oikeasti, niin jotenkin muuten ....

Niille, jotka ovat minua tuoreempia

Te tulette näkemään lisää maailman muutoksia. Ensiksi me olimme pieniä ja meidät opetettiin aikuisten elämään. Sitten aikuisina me palvelemme toisiamme ja hankimme jotenkin jokapäiväisen leipämme - käyttäen niitä taitoja joita meille lapsina on opetettu ja opettelemme myös koko ajan lisää.

Miten paljon muutoksia onkaan tapahtunut minun elinaikanani! Esimerkiksi televisio tuli koteihin, aluksi mustavalkoinen. Televisio on kehittynyt paljon siitä. Mitähän me teimme ennen televisiota?
Paljon on tullut näitä sähkölaitteita. Jääkaappi. Ennenkuin oli jääkaappi, pidettiin kylmätuotteita talvisin ikkunanlasien välissä tai kylmäkomerossa, jossa oli aukot ulos. Lisäksi juostiin joka päivä maitokaupassa hakemassa tuoreet maidot ym. Nyt on upeita kauppakeskuksia, joihin tuodaan tavaroita kaikkialta maapallolta. Lentokoneilla. Heti tulee mieleen, että metrot ovat kulkeneet vasta joitakin vuosikymmeniä.

Unelmoin usein siitä, miten maailmaa voisi parantaa lisää. Olen rakentanut tähän unelmaan lisää palasia, että se olisi mahdollinen. Aion kertoa ajatuksistani täällä pikkuhiljaa.

Portaat

Näin vanhemmiten portaat tuottavat monesti vaikeuksia. Voi olla polvet kipeät, jokainen koukistaminen sattuu polviin. Voi olla lonkka kipeä, mieluiten kulkisi suorin ja jäykin jaloin - portaatkin. Syvyysnäkö heikkenee, etenkin alaspäin mennessä täytyy kulkea jalkakopelolla. Jostain syystä myös tasapaino horjuu ja pelkää kaatuvansa ja vierivänsä alas ja satuttavansa.
Muistakaa kaikki vanhenevat pitää kaiteista kiinni portaissa kulkiessanne. Muistakaa myös astua huolella kantapäällä portaan turvallisempaan sisäreunaan.
Jonain päivänä saamme nousta ne kaikista korkeimmat portaat ylös. Siellä ylhäällä on IHANAA. Enää ei polviin eikä niveliin satu. Silmät näkevät valon ja tasapainoa ei ole. On kuin leijuisi ja leviäisi kaikkiin suuntiin - täynnä onnea ja rauhaa.

Elämän helminauha

Elämää voi ajatella helminauhana. Jokainen päivä voi olla yksi helmi lisää nauhaan. Tulisi aika pitkä nauha, pitäisi kiertää monelle kierrokselle. Tai sitten voi ajatella olotiloina. Olotilajärjestyksinä. Että on ollut rakkautta ja on ollut auringonpaistetta. Kyyneleet ovat virranneet ja joskus on ollut särjetty olo. Joskus on tuntunut, että on lyöty lyttyyn.
Ihanimmat helmet ovat rakkauden ja auringon lämmön helmet. Toivoisin, että jokaisen elämän helminauhassa olisi eniten näitä punaisia ja keltaisia säteileviä helmiä.
Ja jos joku joskus saisi helminauhaansa säihkyvän timantin.

Aamut ja päivät ja virran viemät

Piti kirjoittaa vanhenemisesta ajatuksia.

Joka päivähän me kaikki vanhenemme. Yhtä paljon. Joka päivä jokainen meistä on yhden päivän vanhempi kuin edellisenä päivänä.

Joka aamu kun herää uuteen aamuun, miettii etukäteen päivänsä kulkukaavion. Tai sitten ei. Ainoastaan herää, viettää aamiaishetken - kuka mitenkin - ja antaa virran viedä. Joidenkin elämä on suunniteltua, on joka-aamuinen päivän suunnitelma ja myös pitemmän tähtäyksen suunnitelmia. Jotkut antavat virran viedä, eivätkä huolestu putouksista tai liian nopeista virtauksista tai jos virta on niin tyven, että näyttää kuin ei ollenkaan etenisi minnekään.