Muistan hyvin koulun ruotsin opiskelun. Joskus koearvostelussani luki, että frågetecken fattas ja olin ylpeä kielitaidostani, että ymmärsin näin monimutkaisen sanaparin.
Kysymyksiä. Kysymyksiä. Niitä minulla on nyt paljon. Aina kun luen lehtiä tai kirjoja tai netin juttuja, kiinnitän huomioni, mitä muut ikätoverini ajattelevat. Samoin keskustelut heidän kanssansa herättävät ajatuksia.
Näyttää sille, että VANHENEMINEN on ikävaihe. Kuten oli murrosikä tai vaihdevuodet. Useissa ikävaiheissa ei ajattele, että ikäänsä pitäisi ajatella tai että se sisältäisi jotain piirteitä. Mutta tässä iässä ajattelee
Olen osa-aikaeläkkeellä eli vielä kiinni arjen touhuissa aikataulutetusti. Osittain olen vapaalla. Kumpaakin mietin, etenkin tulevaa.
Mietinnän kohde nyt on: UUDET ASIAT. Viitsiikö mitään uutta enää aloittaa? Kun saisi vain olla tekemättä mitään. Ainakaan lasta en voi enää saada. Kaiken lisäksi alan rapistua. Voin tehdä vaikka mitä, jos olen terve ja jos ajattelu ja muisti toimivat. Työntekonikin on muuttunut. Keskityn olennaiseen ja työni on hallittua. Mutta olen usein työpäivän jälkeen fyysisesti voimaton.
Alottaisinko enää uuden kielen opiskelun? Joo, jos matkustaisin kyseiseen maahan tai olisi sukulaisia. Tai haluaisin pitää aivot kunnossa ja hakisin seuraa kursseilta ja arkeeni säännöllistä menoa ja tekemistä.
Alottaisinko uuden liikuntalajin? Oikeastaan haluaisin. Mutta pystynkö kaikkeen? Olenko ehkä liian kömpelö?
Jos en saa unta, haaveilen ja suunnittelen kaikkea. Esimerkiksi eilen haaveilin itselleni vaaleankeltaisen talon valkoisin kauniin ikkunan kehyksin. Ja kadun puolella just nyt kasvaisi vaaleanvihreälehtisiä kevätkoivuja. Takapiha laskeutuisi porrasmaisesti merenrannalle. Ylätasolla olisi oleskelu grilleineen ja ulkoruokailukalusteineen ja kukkaistutuksineen ja suihkulähteineen. Seuraavaksi alemmalle tasolle pääsisi ruohoalamäkeä tai portaita ja siellä olisi suunnaton uima-allas istutuksineen ja auringonottolepotuoleineen. Alimmalla tasolla olisi hiekkaranta ja sauna, josta pääsee takaovesta ylätasolle ja etuovesta mereen. Hiekkarannalla olisi lasten seikkailutelinekin.
Sitä uutta alottaisin ihan oikeasti, jos saisin olla jotenkin mukana luomassa jotain uutta yhteisöä, esimerkiksi sellaista, minkä olen kuvannut blogini alussa ja joka vielä näkyy ihan sivuston alalaidassa.
