Oon taas vanhentunut lisää.
Tapahtui niin, että olen saanut lääkemääräyksiä, joista olen RIIPPUVAINEN. Jos lopetan, niin KUOLEN.
Eli verenpainelääkkeitä.
Olen kuullut toisilta ikätovereilta, että eivät ota lääkkeitä, vaikka määrättäisiin. Kun on tullut aika kuolla, niin silloin kuollaan.
En anna periksi. Haluan nähdä kaikki tulevat lapsenlapseni. Ja olla mukana niiden kasvamisessa. Haluan jäädä heidän mieleensä. MUMMU. Rakas itsekäs muisto.
Ja jos mahdollista, niin siellä toisessa maailmassa haluan auttaa tänne jälkeen jääviä jälkeläisiäni, niin että he ovat mahdollisimman onnellisia. Jos tämä olisi mahdollista. Tietenkin yritän jo elinaikanani kulkea heidän rinnallaan näissä elämän myrskyissä.
Hei, näinhän me kaikki vanhetaan päivä kerrallaan. jos lääkkeistä on apua tämän päivän kremppoihin, niin miksi ei ottaisi? Saattaahan niillä olla tietysti sivuvaikutuksia, mutta kai siinäkin on käytettävä sitä tervettä järkeä. Lapsenlapsethan ne meidät nuorina pitää! He ovat kyllä paras lääke vaivaan kuin vaivaan. Ja me mummot heitä ajattelemme ja elämme heidän mukanaan. Hyvää alkavaa viikkoa!
VastaaPoista