Täällä tumman taivaan alla

Nyt on niin pimeää - niin kovin pimeää. Muttei synkkää kuitenkaan. Ihanaa käpertyä kotikoloon ja lukea kirjoja.
Kyllä aika vierähtää nopeaan. Vuodenaikojen kierto on kuin spriraali, joka kapenee keskustaa kohden. Yhä nopeampaan ja kiihtyvämpään vauhtiin kuljen kohti päämäärääni.
Tuntuu kuin olisin hetki sitten aloittanut odottamaan, että puihin tulisi ruskan värit. Hetki sitten puut olivat värittyneet ja nyt jo lehtensä pudottaneet.
Tuntuu kuin hetki sitten olisi ollut päivä ja yö yhtä pitkiä. Ihan kohta - lähes jo huomenna - alkaa päivien piteneminen.
Miten tuo aika vieriikään nopeaan! Kohta olen jo sata vuotta!
Nyt on syksy ja pimeä aika jotenkin samanlaisia kuin lapsena. Olen pimeällä kotonani suojassa ja turvassa. Sanovat, että kun tulee vanhaksi, tulee kuin lapseksi.